Roki kuvassa 8v

Rokin jorinoita

 

Olen Cherokee tuttujen kesken Roki, synnyin 11.6.1995 Kemissä Santerin kennelissä, jonka omistaa Terhi Homanen. Jäin yhdessä pentuesisarusteni kanssa vanhempieni Sannin ja Apassin iltatähtösiksi. Pentuesisarieni kanssa olimme pentuterveitä silmiltämme koko revohka, kävimme näyttäytymässä 6-viikkoisina Jose-sedälle, joka oli ihan kiva eläinlääkäriksi, kehui meidät reippaiksi koirulaisiksi.

Jose-sedällä käynnin jälkeen Terhi-mami alkoi jutella muutosta uusiin koteihin, minä kuulemma olen muuttamassa Yli-Iihin, Apassi-iskän iloksi ja kiusankappaleeksi... Sisareni Caramelle oli etuoikeutettu, ja sai jäädä kotiin äiskä Sannin seuraksi, toinen sisko Cinderella muutti Kuopioon asti, veli Cappuccino asustaa Kemissä.

Muuttoilta pelotti minua ensin, olinhan ihan outojen ihmisten kanssa kapineessa joka liikkuu ja pitää outoa hurinaa ja joka tuppasi nukuttamaan... Matka meni aikas nopsasti, olin kuulemma nukahtanut jo alkumatkasta, enkä ollut edes voinut pahoin, mites minä kun sylissä on niin kiva nukkua, edelleenkin...

Minä kasvoin 58 senttiä korkeaksi aika komeaksi urokseksi, vaikka itse kehunkin... Korvani ovat pienehköt ja kannan ne todella nätisti kunhan minua ei viedä näyttelykehään... Siellä olen oppinut että kun näytän tosi kyllästyneeltä, niin pääsen nopeammin kehän reunaan, missä on aina muutama nätti tyttö valloitettavaksi...

Olen toki joskus hairahtunutkin kehässä esiintymään suht´ mallikkaasti, jolloin tuliaisina on ruusuketta ja pokaaleja, emäntä on kumma kyllä silloin kuin se kuuluisa Hangonkeksi... Silloin ei harmi kyllä jää aikaa niille viehkeille tytöille kehän reunoilla. Täytyy tälläytyä ja viuhtoa kuin heikkopäinen, mitä järkeä on juosta kierros kierroksen jälkeen kehässä? Väliin koitellaan hmm. hieman arvelluttavista paikoista, taitavat olla hieman pervoja ne tuomarit?? Höh, akkain kotkotuksia sanon minä!

Vuosi 2000 oli varsin vilkas, toukokuussa emäntä keksi viedä minut luonnetestiin, (selitti mukamas että kun semmoinen kerrankin järjestetään näillä nurkilla.) Sekä heinäkuussa jalostustarkastukseen, tietäähän sen testaamattakin että olen varsin mukiinmenevä heppu... No, läpäisin molemmat varsin mukavin tuloksin.

No, mikäs minua miellyttää? Uiminen on nastaa, se viilentää niin mukavasti kesällä. Pyöräily on kivaa, emäntä siis veivaa ja minä juoksen, pääsee kerrankin näyttämään miten meikä ravaa... Pallot, kepit ja ruoka on ihan jees. Moottorikelkkailu on kanssa haasteellista, siis kummasta lähtee kovempi ääni, minusta vai kelkasta, taikka sitten emännästä kun olen livahtamassa kelkan kanssa hippasille...

On minulle lapsiakin jo syntynyt muutamassa kennelissä, olenpa vaariksikin ehtinyt, lapsenikin kun ovat sukkelia käänteissään... Heidät on kuulemma esitelty omilla sivuillaan, joten käy katsomassa!

Terveisin: Roki

 

 

Aloitussivulle

© Mirja